Kuntien ja työllisyysalueiden toimintaympäristö on voimakkaassa muutoksessa. Vastuut ovat kasvaneet, toimintamallit hakevat vielä muotoaan ja taloudelliset paineet kohdistuvat yhä selvemmin työllisyyden kokonaiskustannuksiin. Kyse ei ole yksittäisten toimijoiden epäonnistumisesta, vaan laajasta rakenteellisesta muutoksesta, jossa kunnan rooli työllisyyden edistäjänä on muuttunut perustavanlaatuisesti.
Työllisyyspalveluiden siirtyminen kunnille ei ole vain hallinnollinen uudistus. Se on muutos siinä, miten työllisyys, hyvinvointi ja elinvoima kytkeytyvät toisiinsa – ja miten kunta kantaa kokonaisvastuuta siitä, syntyykö todellisia siirtymiä eteenpäin vai kasaantuuko työmarkkinoiden ulkopuolisuus yhä raskaammiksi kustannuksiksi.
Muutostilanteessa huomio kohdistuu helposti yksittäisiin toimenpiteisiin: palveluiden kehittämiseen, prosessien hiomiseen ja ohjauksen tarkentamiseen. Ne ovat kaikki tärkeitä, mutta harvoin riittäviä. Jos rakenteet eivät tue ihmisten etenemistä kohti työelämää, yksittäiset ratkaisut jäävät helposti irrallisiksi ja lyhytvaikutteisiksi.
Työllisyys ei ole vain palvelukysymys. Se on ennen kaikkea johtamis-, rakenne- ja kumppanuuskysymys. Kysymys siitä, miten kunta rakentaa toimeenpanokykyä: miten työtä, resursseja ja vastuuta organisoidaan siten, että eri vaiheissa oleville ihmisille syntyy toimivia polkuja työelämään ja hallittuja etenemisen reittejä.
Säätiöt ja yhteiskunnalliset yritykset osana kunnan toimeenpanokykyä
Monilla alueilla toimii vahva joukko työhönvalmennus säätiöitä tai yhdistyksiä ja niiden pohjalta rakennettuja yhteiskunnallisia yrityksiä, joiden perustehtävä ei ole lyhytaikainen palvelutuotanto, vaan pitkäjänteinen työ niiden ihmisten kanssa, joiden polut työelämään eivät ole suoraviivaisia. Näiden toimijoiden vahvuus on nimenomaan jatkuvuudessa: kyvyssä yhdistää työ, valmennus, arjen tuki ja työelämäkytkentä hallituiksi kokonaisuuksiksi.
Säätiöiden ja yhteiskunnallisten yritysten toimintalogiikka poikkeaa perinteisestä palvelutuotannosta. Ne rakentavat osaamistaan pitkällä aikavälillä, kehittävät toimintaansa käytännön kokemuksen pohjalta ja kantavat usein vastuuta myös niistä siirtymävaiheista, joissa asiakas ei vielä ole valmis avoimille työmarkkinoille – mutta ei myöskään hyödy pelkästä passiivisesta palvelusta.
Tästä huolimatta näiden toimijoiden rooli jää monissa kunnissa edelleen palvelujärjestelmän reunalle: yksittäisiksi hankinnoiksi, määräaikaisiksi ratkaisuiksi tai täydentäviksi toimenpiteiksi. Tämä on rakenteellinen kysymys, ei toimijoiden osaamiseen liittyvä ongelma.
Kumppanuudet strategisena rakenteena – ei irrallisina ostoina
Keskeinen kysymys kunnille ei ole se, onko säätiöillä ja yhteiskunnallisilla yrityksillä rooli työllisyyden hoidossa – vaan millainen rooli niillä on.
Kestävä työllisyyden hoitaminen ja kannustava rahoitusmalli edellyttävät, että kunta tarkastelee näitä toimijoita osana omaa toimeenpanokykyään, ei vain ulkoisina palveluntuottajina. Tämä tarkoittaa kumppanuusmalleja, joissa:
- yhteistyö perustuu yhteiseen tavoitteeseen, ei yksittäisiin suoritteisiin
- vastuut ja roolit tilaajan ja toteuttajan välillä ovat selkeät
- vaikuttavuutta tarkastellaan muutoksina ihmisten tilanteessa ja etenemisessä sekä palvelutarpeen kehittymisessä – ei vain osallistujamäärinä
- toiminta rakentuu usean vuoden aikajänteelle, ei yksittäisille hankintakausille
Kun kumppanuudet rakennetaan näin, ne vahvistavat kunnan kykyä johtaa työllisyyttä kokonaisuutena: ehkäistä katkoja palvelupoluissa, hillitä kustannusten kasautumista ja rakentaa pitkäjänteistä elinvoimaa.
Kestävä muutos ei synny yksittäisistä päätöksistä tai uusista palveluista. Se syntyy siitä, miten hyvin rakenteet tukevat yhteistä oppimista, kokeiluja ja jatkuvaa parantamista. Siitä, miten kunta johtaa työllisyyttä kokonaisuutena – yhdessä säätiöiden ja yhteiskunnallisten yritysten kanssa.
Ehkä olennaisempaa kuin yksittäisten uusien palvelujen valinta on se, millä tavoin säätiöt ja yhteiskunnalliset yritykset kytkeytyvät osaksi työllisyyden kokonaisuutta. Pitkällä aikavälillä ratkaisevaa on, miten rakenteet ja kumppanuudet tukevat kunnan kykyä vastata työllisyyden haasteisiin.
