Luemme toistuvasti huolta työttömistä nuorista ja huolestuttavia otsikoita nuorten työnhakutaitojen romahtamisesta. Työllisyyspalveluiden asiakkaana oli kesäkuussa peräti 75 000 alle 30-vuotiasta työtöntä työnhakijaa. Samaan hengenvetoon Tilastokeskus kertoo, että alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli heinäkuussa 41 900. Heitä oli 5 300 enemmän kuin vuosi sitten.
(Tilastokeskus 2025, Työvoimatutkimus. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA 2025)
Otsikot voivat kuulostaa huolestuttavilta, mutta pysähdytään hetkeksi katsomaan asiaa tarkemmin. Onko kyse taidoista, vai pikemminkin siitä, että työnhaku itsessään on muuttunut?
Nykyään työnhakua ei tehdä enää vain paperisella CV:llä ja kasvokkaisilla tapaamisilla. Yhä useammin hakemukset kulkevat sähköisten järjestelmien kautta, videohaastattelut ovat arkea ja työpaikkoja etsitään verkostoista ja somesta. Tällainen muutos vaatii uudenlaisia taitoja – eikä ole ihme, että nuoret, jotka ovat vasta ottamassa ensiaskeleitaan työelämään, tarvitsevat tukea näiden käytäntöjen omaksumiseen.
On kuitenkin tärkeää huomata, ettei nuorilta puutu halua tai kykyä oppia. Päinvastoin he hallitsevat digitaaliset välineet luontevasti ja sopeutuvat nopeasti, kun heitä ohjataan. Kun nuorelle tarjotaan mahdollisuus harjoitella työnhakua turvallisessa ympäristössä, hän saa varmuutta ja pystyy esittämään osaamisensa vakuuttavasti.
Sen sijaan että puhumme romahtamisesta, voisimme nähdä tilanteen mahdollisuutena investoida nuoriin, joka hyödyttää sekä nuoria että työelämää laajemmin. Nuori tarvitsee mahdollisuuden näyttää kykynsä ja työnantajat hyötyvät motivoituneista hakijoista, jotka ovat saaneet harjoitella työnhakua jo varhaisessa vaiheessa.
Kun annamme nuorille tukea ja tilaisuuksia harjoitella työnhakua, avaamme heille väyliä työelämään. Kyse ei siis ole romahtamisesta, vaan havahtumisesta nuorten tarvitseman tuen tärkeyteen.
Lue lisää Nuorten tulevaisuustaitojen työpajasta ja 22.9 alkavasta ryhmästä TÄSTÄ
Tanja Javarus