Moni nykyaikainen organisaatio, yhteisö ja kansalaisille julkinen tila on laatinut turvallisemman tilan periaatteet luodakseen kävijälle tunteen siitä, että tilassa jokaisella on hyvä olla. Hyvin laadituilla turvallisemman tilan periaatteilla vahvistetaan toimijuutta, madalletaan osallistumisen kynnystä ja parhaimmillaan luodaan perustaa luottamukselle. Turvallisemman tilan periaatteiden luominen on myös konkreettinen toimeenpano yhdenvertaisuuden toteutumiselle ja syrjimättömyydelle, joka tukee myös työntekijöiden ammattitaitoa.
Jotta turvallisemman tilan periaatteet eivät jäisi pelkiksi kirjaimiksi paperilla, niiden luomisessa on tärkeää hyödyntää osallistavia menetelmiä. Edurolla prosessi käynnistettiin yhdessä kaikkien edurolaisten, asiakkaiden ja henkilöstön kanssa niin, että jokainen halukas sai tuoda esiin omat näkemyksensä ja äänestää juuri niitä periaatteita, jotka olivat itselle merkityksellisiä. Näin periaatteet muodostuivat aidosti yhteisiksi, yhdessä rakennetuiksi linjauksiksi eivät ohjeiksi, jotka tulevat ylhäältä valmiina.
Asiakkaille rakennettiin tilaan otsikoiden mukaisia pöytiä, joissa on väittämä ja sen edessä purkki. Jokainen asiakas äänestää väittämistä mielestään tärkeimmät ja turvallisempaa tilaa rakentavat asettamalla nappeja purkkeihin. Nappien määrälle ei asetettu rajaa, jopa rohkaisimme antamaan useamman, jos asia tuntui itselle erityisen tärkeältä, sekä antamaan nappeja useammalle väittämälle saman teeman alla. Näin toteutui toiminnallinen ja visuaalinen kokonaisuus, jossa asiakkaille tärkeistä asioista tulee selkeästi erottuvia. Työpaja kesti 30min, josta tuli kiitosta asiakkailta. Liikkeelle päästiin nopeasti, toiminnallinen tutustuminen väittämiin koettiin helppona lähestymistapana ja purkukeskustelu pysyi tiiviinä. Purku usein painottui siihen, mitä ajatuksia väittämät herättivät ja miltä tuntui pohtia asioita, kuten epäasiallinen käytös, moninaisuus, koskemattomuus ja toisten huomioon ottaminen.
Äänestäminen koettiin mielekkääksi, ja esteettömyyttä työskentelyssä toteutettiin lukemalla väittämät ääneen yksilöille tai pienille ryhmille. Luetun ja kuullun ymmärtämisen haasteita pyrittiin purkamaan selittämällä väittämien sisältöä asiakkaille näiden halutessa.
Sanoista tekoihin
Me työpajan fasilitoijina saimme viikon aikana kuulla useita kertoja, miten työpajan teemat siirtyvät osaksi arkisia keskusteluita. Koskemattomuus ja luvan kysyminen koskettamiseen olivat selkeä kaikille, mutta rajojen asettaminen siihen mitä henkilökohtaista tietoa toiminnan aikana jakaa ja kuka asiakkaan asioista saa puhua, oli tärkeä muistutus. Se että ei esimerkiksi saisi kiusoitella siitä, että tietää jotain toisen viikonloppusuunnitelmista, oli hyvänä koettu muistutus. Jokaisen tulee saada itse kertoa omat asiansa.
Tärkeänä koettiin myös lupa kysyä ja erehtyä. Olettaminen ja yleistäminen ovat monelle automatisoituja reaktioita, mutta ne voivat sulkea toisia ulos huomaamatta. Edurolaiset tunnistavat tämän ja ovat halukkaita oppimaan tapoja, joilla erilaisuus huomioidaan paremmin. Kun muistamme erehtymisen inhimillisyyden, kynnys kysymiseenkin madaltuu.
Turvallinen tila kuuluu sekä työntekijöille että asiakkaille. Ihmisinä olemme yhdenvertaisia, ja jokaisella on oikeus tasa-arvoiseen kohteluun. Silti ympäristössä voi olla rakenteita tai tapoja, jotka huomaamattakin estävät osallisuuden toteutumista. Niiden tunnistaminen on osa ammatillista kehittymistä, eikä kertaluonteinen teko – vaan jatkuva prosessi, joka Edurolla on nyt käynnistetty.
Lopuksi muutama näkökulma, joihin jokainen voi arkisessa toiminnassaan pysähtyä:
- Pysähdyn oletusten äärelle
- Teen kommunikoinnista selkeää ja saavutettavaa
- Tarkastelen ympäristöä osallisuuden näkökulmasta
- Annan kaikille mahdollisuuden vaikuttaa toimintaan
- Suunnittelen toimintaa joustavasti
- Annan tilaa palautteelle ja opin siitä
Turvallisempi tila ei synny itsestään, mutta sen voi aina rakentaa yhdessä.
Elli Myöhänen
Viestinnän asiantuntija, INEEN & OK-hanke
Eduro säätiö
Riina Jefremoff
Osallisuuden asiantuntija: Kohteesta vaikuttajaksi -hankkeen Rovaniemen toteutus