Vaikuttavuudesta puhutaan paljon. Keskustelu kääntyy helposti tuloksiin, mittareihin tai yksittäisten palvelujen onnistumiseen. Silti käytännön työssä huomaa nopeasti yhden asian: vaikuttavuus syntyy harvoin yhdestä toimenpiteestä tai yhdessä hetkessä. Se rakentuu ihmisen polulla vaiheittain. Siinä, miten eteneminen mahdollistuu, joskus pysähtyy ja usein myös käynnistyy uudelleen. Lopullinen tulos – työllistyminen, koulutukseen pääsy tai muu eteenpäin vievä ratkaisu – on näkyvä. Mutta sitä edeltävä työ jää usein näkymättömäksi.
Ja juuri siinä työssä vaikuttavuuden todellinen perusta syntyy.
Ratkaisevat hetket ovat usein toimijoiden välissä
Usein kaikkein ratkaisevin vaihe ei ole yhden toimijan sisällä. Se on siinä kohdassa, jossa ihmisen polku siirtyy eteenpäin – toimijalta toiselle. Sosiaali- ja terveyspalvelujen, oppilaitosten ja työllisyyspalvelujen yhdyspinnoissa.
Mutta aivan yhtä lailla palveluntuottajien välillä ja siinä, miten kokonaisuutta pidetään kasassa.
Ihmisen näkökulmasta nämä eivät ole erillisiä järjestelmiä. Hän ei koe siirtyvänsä palvelusta toiseen, vaan omassa etenemisessään seuraavaan vaiheeseen. Siksi ratkaisevaa ei ole se, kuka palvelun tuottaa, vaan jatkuuko polku vai katkeaako se. Moni katkos ei synny siksi, ettei palveluja olisi. Katkos syntyy usein siitä, että palvelut eivät asetu ihmisen tilanteeseen oikeaan aikaan tai ne eivät kytkeydy toisiinsa. Seuraava vaihe alkaa liian aikaisin, liian myöhään – tai ilman, että joku katsoo kokonaisuutta.
Voisiko tätä ajatella arvoketjuna – ihmisen etenemisen ketjuna?
Joskus tätä kokonaisuutta on helpompi hahmottaa arvoketjun näkökulmasta. Ei kuitenkaan yritystalouden käsitteenä, vaan ihmisen etenemisen ketjuna. Silloin keskiöön nousee yksinkertainen kysymys: mitä arvoa kukin vaihe tuottaa seuraavalle? Ei vain siinä hetkessä, vaan koko ihmisen polulla.
Yksittäinen palvelu ei silloin ole lopputulos, vaan osa jatkumoa. Sen tehtävä on vahvistaa valmiuksia, osaamista, toimintakykyä tai luottamusta niin, että seuraava vaihe voi toteutua oikeaan aikaan ja oikealla tavalla. Tämä muuttaa näkökulmaa yllättävän paljon. Ei kysytä vain, toteutettiinko palvelu hyvin. Kysytään, auttoiko se seuraavaa vaihetta onnistumaan. Jos auttoi, etenemisen ketju vahvistuu. Jos ei, syntyy katkos – vaikka yksittäinen työ olisi tehty hyvin.
Koordinointi on vaikuttavuuden johtamista
Tällainen etenemisen ketju ei synny itsestään. Se vaatii koordinointia ja yhteistä tilannekuvaa.
- Joku seuraa etenemistä
- Joku huolehtii siirtymistä
- Joku varmistaa, että tieto kulkee eikä ihmisen tarvitse aloittaa aina alusta
Tämä ei useinkaan tarkoita uusia rakenteita. Useammin kyse on siitä, että toimijat tietävät, missä mennään ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Että palveluntuottajien työ liittyy toisiinsa ihmisen prosessin näkökulmasta – ei vain sopimusten tai palvelukuvausten kautta.
Ilman tätä kokonaiskuvaa vastuu voi hajota. Yksittäinen työ voi olla hyvää, mutta vaikuttavuus jää syntymättä.
Lopputulos näkyy lopussa – mutta ratkaistaan aiemmin
Työllisyydessä lopputulos on usein selkeä: työ, koulutus tai muu eteenpäin vievä ratkaisu. Mutta se, päädytäänkö sinne, ratkeaa paljon aiemmin.
- Siirtymissä
- Ajoituksessa
- Siinä, miten palvelut ja toimijat tukevat samaa suuntaa
Kun yhdyspinnat toimivat, polku kantaa. Ihminen kantaa mukanaan osaamista, kokemusta ja luottamusta. Kun ne eivät toimi, hän joutuu kantamaan katkokset itse.
Ehkä vaikuttavuus ei ole uusien palvelujen kysymys
Ehkä vaikuttavuudessa ei lopulta ole kyse uusista palveluista. Ehkä kyse on siitä, että olemassa olevat palvelut liittyvät toisiinsa ihmisen näkökulmasta yhdeksi etenemisen kokonaisuudeksi. Kun tämä onnistuu, vaikuttavuus ei ole yksittäisen toimijan saavutus. Se on yhteisen työn tulos.
Ja silloin ihmisen polku ei katkea – vaan kantaa eteenpäin.
